Elikkäs maantantaina olimme Lyylin kanssa tokossa ensimmäistä kertaa ALO-luokassa. Siinä mentiin sisälle halliin ja väki jakautu Perustoko pressun toiselle puolelle ja ALO-toko jäi siihen missä olimme Lyylin kaa. Sitten siihen aloon jäikin neljä + minä eli viisi. Esittelimme itsemme, koiramme ja sanottiin kuinka kauan on missäkin ryhmässä treenannut. Siinä vaiheessa aloin miettiä olenkohan oikeassa paikassa. Nuorin niistä muista koirista oli 1½ vuotias, ja lyyli oli vasta 11kk. Sitten yksi oli ollut perustokossa vuoden. Olen ollut pentutokossa ja perustokossa yhteensä sellaset puolivuotta. No esittelin meidät ja sanoin: ''Joo, Lyyli on kohta yksivuotias novascotiannoutaja. Siirtyi nytte tähän ALO-tokoon.'' Ohjaaja kysäisi osaako se mitä liikkeitä, ja tuli tunne, epäileekö se. Vastasin ihan: ''Juu, se osaa ihan ne sivulla olo, seuraaminen jne.'' Sitte ohjaaja sanoi käyvänsä kaikkien luona kattomassa mitä se osaa. Se aloitti toisesta ryhmän tollerista.
Siinä minä sitten aloin herättään Lyylin huomiota ja sitten se oli jälleen se ihana, taitava tyttöni. Se tuli sivulle, seurasi, jäi maahan makulleen, totteli. Aaah! Minun rakas koirani. Sitten ohjaaja tuli viimein, viimisenä meidän luoksemme ja näytin sille mitä se osaa. Siiten ohjaaja sano: ''Lyyli seuraa nyt sun kättä.'' Sitten se otti meidät kaikki keskelle ja se sanoi siittä käden seuraamisesta. Koiran pitäis tulla sivulle vaikka käsi olisi seläntakana, sivulla, mutta irti n.20cm jalasta, käsi on ylhäällä jne. Sitten ohjaaja kiersi taas kaikki koirat. Aloitti toisesta tollerista ja lopetti minuun. Lyyli osasi tosi hyvin tulla sivulle. Ainoastaan jos käsi oli edessä, niin silluin se meni silleen eteeni sivulle (=D) ja silloin jos käsi oli irti siitä jalasta, niin joskus Lyyli meni sen käden kohdalle ''sivulle''.
Ohjaaja tuli ja näytin sille, ja se ohjaaja oli tyytyväinen suoritukseen, niin olin minäkin ♥. Sitten otettiin luoksetuloa. Toinen tolleri jälleen ekana ja Lyyli jälleen viimisenä. Siinä kun muut harjoitteli luoksetuloa, niin harjoittelin Lyylin kanssa kaikkea muuta; sivulle menoa, seuraamista, paikkamakuuta, pientä luoksetuloa ja niin. Sitten oli meidän vuoro mennä luoksetuloon. Laitoin Lyylin istumaan ja menin itse hallin toiselle puolelle (siihen kohti missä on pressu, kun hallilla on kaksi puolta ja ne on erotettu pressulla.) ja kutsuin Lyylin sanomalla ''Sivu!'' Lyyli tuli innoissaan hihna perässä luokseni. Kyllä Lyyli ilman hihnaakin olisi pysynyt, mutta varmuuden vuoksi laitoin sille sen hihnan. Ohjaaja tuli perässä ja sanoi Lyylin tehneen pienen ilohypyn, mutta sitä ei kannata lähteä pois karsimaan, sillä muuten siitä luokse tulosta saattaisi tulla ankeaa koiralle. Ohjaaja kysyi myös, osaako Lyyli paikkamakuuta, ja selitin, että osaa. Sitten hän sanoi:''Täähän on kohta ihan kilpailu kunnossa.'' Sydämmeni pysähtyi. Juuri jotain tuollaista halusin kuulla! Sitten olin onnellinen koko loppu illan. Vedettiin lopussa Lyylin kanssa vielä hieman kaikkee, ja sitte aika loppuikin ja oli aika lähteä kotia kohti. :)
Tänään kirjoittelen ehkäpä vielä agility reissustamme
Toko on kivaa! Minäkin käyn seuraavan kerran tokoilemassa 22.01.13 (tiistaina) :D
VastaaPoista